Uusi painopeitto testissä

Olen käyttänyt painopeittoa jonkun aikaa ja tykännyt siitä kovasti. Peittoni tuntui kuitenkin vähän turhan kevyeltä ja siksi kaipasin raskaampaa painoa päälleni. Kerron tässä miten sain uuden peiton, ja miksi sen kanssa meni hermot.

Käytössäni oli ollut viisikiloinen painopeitto. Painan alle 60 kiloa, joten minulle paras paino olisi suositusten mukaan 5-6 kiloa. Painon kokeminen on yksilöllistä, joten oma fiilis ratkaisee, mikä parhaalta tuntuu. Liian painava voi tuntua ahdistavalta ja liian kevyt taas ei tuo sitä toivottua painon tunnetta.

Olin altis painopeittojen mainonnalle, jota minulle muuten alkoi tulvia sosiaalisen median kanaviin sen jälkeen, kun oli asiasta kirjoittanut. No sieltä sitten löysin mielenkiintoisen tarjouksen, johon tartuin. Taisi mennä viikon verran aikaa, kun uusi painopeitto saapui Australiasta.

uusi_painopeitto

Yhden sijasta kaksi peittoa

En ollut ymmärtänyt, että kyseessä on kahden peiton yhdistelmä. Päällinen on kuviotikattua sileää samettia, hieman kiiltävä ja kaunis. Se tuntuu kädellä koittaessa silkkisen pehmeältä ja ihanalta. Materiaalina on konepestävä polyesteri. Peiton sivussa on vetoketjut, joilla päällipeiton saa auki. Se onkin siis pussi.

Tämän plyysipeiton sisällä on toinen, se varsinainen painopeitto. Se on harmaa ja 10×10 cm ruutuihin tikattu. Puuvillan tuntuista kangasta, käsipesun ja tasokuivauksen salliva. Ruutujen sisällä on pienen pieniä lasihelmiä, kuin hiekkaa. Petyin vähän näiden ruutujen kokoon, sillä olisin toivonut tiheämmin pakattua painopeittoa painon tasaisemman jakautumisen vuoksi.

Sisäpeitto on kiinnitetty päällipeiton sisäpuolelle nauhoilla. Peittojen kulmissa ja sivuilla on nauhat, jotka solmimalla peitot pysyvät yhdessä. Tai noh – pysyvät jotenkuten. Nauhat kyllä pitävät, mutta niitä pitäisi olla tiheämmässä, jotta sisäpeitto pysyisi paremmin suorassa.

Aviomieheni kanssa yhdessä sulloimme plyysipeiton sisäpeittoineen pussilakanan sisään. Tuntuipa tosi mukavalta käydä sen alle nukkumaan. Paino tuntui kyllä yllättävän suurelta käytännössä verrattuna aikaisempaan peittooni. Tämä jo todella painoi.

Parissa yössä minulta kuitenkin paloi pinna. Peitto ei pysynyt yhtään suorassa sen pussilakanan sisällä. Plyysipeitto oli niin liukas, että kun kiskoin peittoa päälleni, vain pussilakana tuli. Yön aikana peitto oli mennyt yhdeksi möykyksi lakanan sisään, enkä mitenkään saanut sitä oikaistua yöllä. En enää löytänyt peiton kulmia enkä tiennyt oliko se pitkittäin vai poikittain.

Kokonaispaino yllätti

Vaikka peiton pinta tuntuukin mukavalta, haluan silti käyttää lakanaa ihoa vasten jo hygieniasyistä. Siksi aloin käyttää peittoa vanhanaikaiseen tapaan. Siis peitto lakanan päälle ja etureuna käännettynä kauniisti peiton päälle. Niinhän lakanoita käytettiin ennen kuin oli pussilakanoita.

Tämä systeemi toimi paremmin. Peitto oli kuitenkin niin painava, että se pysyi hyvin paikoillaan. Ongelma oli nyt se lakana, joka liukui peittoa vasten. Peitto siis pysyi paikoillaan, mutta lakana tuntui jostain syystä siirtyvän yön aikana kohti jalkojani. Ehkä siksi, että peitto oli myös kuuma, joten rullailin sitä aina välillä pois päältäni.

Uuden painopeittoni painoksi valmistaja ilmoitti 6,8 kg. Punnitsin sen meidän digitaalivaa’alla ja sain painoksi 8,7 kg! Siis lähes yhdeksän kiloa. Ilmankos se tuntui tosiaan paljon painavammalta kuin entinen. Sitten irrotin sisäpeiton ja punnitsin sen erikseen: 6,9 kg.

Se päällimmäinen plyysipeitto oli ommeltu kaksinkertaisesta kankaasta. Sisäpuolella oli kiiltävä (ja liukas) valkoinen kangas. Tämä päällipeitto yksinään painoikin lähes kaksi kiloa. Pussilakanani painoi pari sataa grammaa, joten ylläni oli ollut yhteensä 8,9 kilon paino.

No ei se pahalta tuntunut. Totesin kyllä, että kyljellään nukkuessa ei jalkoja kannattanut pitää päällekkäin. Päällimmäinen jalka alkoi painaa alla olevaa, olihan sen päällä vielä painopeiton paino.

Se sisempi peitto on ommeltu pehmeästä, ei niin liukkaasta kankaasta. En löytänyt mistään tietoa siitä, mikä on sisäpeiton kankaan materiaali. Se ei kuitenkaan tunnu kovin liukkaalta. Joten laitoin sen, ilman päällimmästä plyysipeittoa, pussilakanan sisään.

Nyt painoa on päälläni noin seitsemän kiloa, mikä on varmaan aika sopiva. Eikä peitto ole niin kuumakaan, kun siinä ei ole sitä plyysipeittoa mukana. Nyt on mennyt muutama yö tämän peittosysteemin kanssa ja ihan hyvältä tuntuu.

Olen kyllä sitä mieltä, että painopeitto joka tapauksessa parantaa uneni laatua. Olen yhtenä viikonloppuna nukkunut elämäni parhaat päiväunet sen alla. Siis ollut puolitoista tuntia täydessä unessa keskellä päivää! Se on melkein ihme.

Täältä löydät ensimmäisen artikkelini painopeitosta.

2 kommenttia artikkeliin “Uusi painopeitto testissä

  1. Minulla on tuossa Curan peitossa ne lenkit ja peittoon oikein design-pussilakana – pysyy oikein hyvin paikoillaan ja on miellyttävän tuntuinen. Mies tuuppasi oman peittonsa ihan tavalliseen pussilakanaan ja sanoisinpa peiton pysyvän siellä lähes yhtä hyvin kuin solmitun versionkin.
    Kumpikaan noista peitoista ei ole ”liukas” pinnaltaan, joten se varmasti vaikuttaa?
    Meillä molemmilla on samanpainoiset peitot, 9 kg, vaikka painoeroa yli 20 kiloa – en enää muista miltä sivustolta painosuosituksia sen ”10% painosta” lisäksi hain, mutta sillä perusteella ostin peiton, että 9kg sopii 70-100 kiloiselle – ainakin tällähetkellä koemme molemmat painon sopivaksi. Saa nähdä kuinka käy jatkossa 🙂

  2. Johanna sanoo:

    Hei ja kiitos kommentista! Mullakin pysyy nyt peitto kohtuullisen hyvin tavallisen pussilakanan sisällä. Jätin siis tuon sinisen plyysipeiton pois. (En oikein ymmärrä sen tarkoitusta.) Se peiton painavuus on pitkälti jokaisen itse vaan kokeiltava. Toiset tykkää painavammasta ja toiset voi kokea sen tukalaksi, jos painoa on paljon. Itsellä on nyt tämä noin 7 kg, mutta uskoisin, että vähän painavampikin menisi hyvin. Itse siis tykkään kunnon painosta. Ja vaikka astmaatikko olenkin, ei se peitto keuhkojani paina. Hyvin kulkee henkikin sen alla 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *