Unimaski on pimeyden antava unikaveri

Kuulutko niihin onnellisiin, jotka nukkuvat, vaikka aurinko paistaisi silmiin? Vai kuulutko niihin valoherkkiin ihmisiin, jotka heräävät, kun oven alta pilkistää aamun ensimmäinen valonsäde? Millä silloin estät valon säteitä saavuttamasta tajuntaasi? Joko pimennysverhot ja unimaski on käytössä?

Tiedän ihmisiä, jotka nukkuvat verhot auki kesät talvet. Jotkut jopa nauttivat valosta niin, ettei heitä haittaa, vaikka se paistaisi suoraan kasvoille. Kaupunkioloissa ikkunan takana voi olla katuvalo, joka heittää valokiilan makuuhuoneen lattialle öisin. Romanttista ehkä? Kuten sisään paistava täysikuukin.

Mutta entä jos valo oikeasti häiritsee? On monia ihmisiä, joilla on yliherkät aistit. Silloin häiritsee kaikki, niin valo kuin äänetkin. Tai sitten voi olla vain herkkä aistimaan valoa. Ne ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, eikä niitä juuri voi muuksi muuttaa. Toki valoarkuus voi olla myös opittua.

Unitutkijat ovat todenneet, että ns. unihormoni melatoniinin tuotanto loppuu kun valo osuu silmiin ja sitä kautta aivoihin. Pienikin valon määrä riittää. Valo tekee tässä asiassa tehtävänsä myös, vaikka silmät olisivat kiinni! Ohut nahka silmien päällä ei estä valon havaitsemista.

Jos on tottunut nukkumaan pimeässä, voi yhtäkkiä valossa nukkuminen olla sula mahdottomuus. Kunnes siihen taas tottuu. Tai jos on tottunut nukkumaan siinä katulampun loisteessa, täysi pimeys voi olla jopa ahdistavaa. Joillekin pimeys voi olla pelottavaa, vaikka valo häiritsisikin.

Pimennätkö huoneen vai silmäsi?

Yksi vaihtoehto valoherkälle on tietysti huoneen pimentäminen. Normaalin ihmisen mielestä silloin on pimeää, kun sälekaihtimet ovat kiinni. Valolle aistiherkkä ihminen tietää, ettei niin ole. Sälekaihtimien ylä- ja alareunasta tulee valonsäde, joka saattaa vielä heijastua seinästä. Säleiden välistä ja narujen rei’istä tulee valoa.

pimennetty

Tavalliset verhotkaan harvoin pimentävät oikeasti. Verhon ja ikkunan välistä yleensä pääsee valoa sisään. Toki verhot estävät suoran valon tulon, mutta kaikkea valoa ne eivät blokkaa pois. Edes pimennysverho ei auta, ellei se ole sivuistaan seinässä kiinni.

Monelle sälekaihtimet, rullaverhot tai tavalliset verhot antavat riittävän pimennyksen. Onneksi. On melko työlästä saada huone täydellisen pimeäksi niin, ettei kirkas aamuaurinko pääse mistään raosta sisään.

Itse olen aina ollut herkkä aistimaan valoa. Lisääntyvä valo keväällä saa yleensä aikaan runsaasti päänsärkyä ja sotkee unirytmin. Käytän mielelläni päiväsaikaan aurinkolaseja, myös pilvisellä säällä. Valoherkkyyteni tuntuu vain lisääntyvän iän karttuessa. En silti nauti pimeydestä!

Makuuhuoneemme ikkuna on valitettavasti siihen suuntaan, josta aurinko aamulla nousee. Ja aina keväällä, kun aurinko alkaa nousta liian aikaisin, on ryhdyttävä toimiin. Meillä onkin nähty vaivaa makuuhuoneen pimentämisessä.

Uskokaa tai älkää, mutta meillä on kesäisin ikkunassa musta muovi, sen päällä ikkunanpokiin teipattu pimennysverho, ja sen päällä rullaverho. Kaiken kruunaa koristeena oleva pitsiverho. (Jotta näky ei olisi niin kauhea.) Huoneen ovi täytyy öisin olla kiinni, jotta valo ei tulisi sieltä.

Syksyllä kun auringon nousu siirtyy siihen aikaan, jolloin muutenkin herätään, niin silloin se muovi ja pimennysverho joutaa pois. Talvi pärjätään taas ihan rullaverholla. Ja pimeimpään aikaan ei tarvita sitäkään.

Lue myös unihygienian 13 kohtaa.

Unimaski naamalla nukkuu paremmin

Olen kokeillut monenlaisia silmälappuja, eli unimaskeja. Matkoilla ne pitää ehdottomasti olla aina mukana. Koskaan ei tiedä, millaiset verhot hotellihuoneessa on. Joskus on sattunut niinkin, että huoneessa on periaatteessa hyvä pimennysverho, mutta se on niin kapea, ettei riitä peittämään ikkunaa.

Minulla onkin hyvä kokoelma silmälappuja. Ei ole ollenkaan saman tekevää, minkälaiset ne ovat. Niiden täytyy istua omaan naamaan ja nenään, sekä oikeasti pimentää. Kiinnityksessä tulee olla kuminauha. Silkkinauha pään takana on liukas, eikä maski pysy paikoillaan.

Yhdet silmälappuni ovat kiiltävää, kahisevaa kangasta. Periaatteessa muuten hyvät, mutta ne hiostavat. Toiset ovat suloiset ja pörröiset, mutta reunaa kiertää joku rautalanka, joka tuntuu tosi ikävältä. Ne silmälaput eivät myöskään istu mitenkään ja ovat liian pienet.

Toiset, vähemmän pörröiset, ovat myös mukavan tuntuiset käteen. Suorastaan suloisen pehmeät. Mutta kasvoille laitettuna tämä kangas (fleece) kutittaa, melkein pistelee. Yhdet taas ovat riittävän isot ja sileät, mutta päästävät valoa liikaa läpi. Vaikka silmäni ovat kiinni, ja ne laput silmien päällä, näen käteni liikkeen, kun heilutan sitä naamani edessä vasten valoa.

unimaski

Uusimmat silmälappuni vaikuttavat hyviltä. Ne ovat riittävän isot ja niissä on nenän kohdalla erillinen kangas takaamassa istuvuuden. Kangas on sileää ja pehmeää trikoota. Päätä kiertävä kuminauha on leveä, ja sen pituutta voi säätää. Lisäetuna näissä silmälapuissa on vielä geelityyny, jonka voi laittaa lappujen sisään viilennystä antamaan. Luulen, että olen löytänyt omani.

Jos sinä harkitset unimaskin ostoa, niin kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin:

  • Unimaskin tulee istua kasvoille
  • Se ei saa painaa nenän päältä
  • Sen tulee olla riittävän iso
  • Unimaski ei saa läpäistä valoa – yhtään
  • Pään ympäri tulee mennä kuminauha
  • Kuminauhan säätömahdollisuus on plussaa
  • Unimaskin kankaan tulee olla miellyttävä iholle
  • Unimaski ei saa hiostaa
  • Se täytyy voida pestä

Unimaski on helppo ommella itsekin, jos yhtään on käsitöihin tottunut. Tarvitaan pikku pala miellyttävää ja pimentävää kangasta sekä pätkä kuminauhaa. Kangasta pitää olla 2-4 kerrosta, ja mielellään erilaisia kankaita.

Unimaskit eivät ole kalliita. Hinta vaihtelee muutamasta eurosta pariin kymppiin. Kannattaa kuitenkin satsata laatuun. Aluksi maski kasvoilla nukkuminen voi tuntua oudolta. Siihen kuitenkin tottuu, ja maskista voi tulla paras unikaverisi.

Tutustu myös painopeittoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *